— Ei tarvitse nyt enää… Missä on viitta? — jatkoi kreivi tyytymättömällä äänellä.
Palvelija antoi viitan.
Kreivi tarkasti sen lievettä ennen kuin puki viitan ylleen.
— Niinpä tietenkin, sinä et ole ottanut pois tahraa. Voiko olla enää sen huonompaa palvelijaa? — lisäsi hän temmaten viitan palvelijan käsistä ja pukien sen ylleen. — Sano, teetkö sinä tahallasi kiusaa?… Onko tee valmis?…
— Minulla ei ollut aikaa, — vastasi Juha.
— Hölmö!
Tämän jälkeen kreivi otti esille asetetun ranskalaisen romaanin ja luki sitä ääneti pitkän aikaa. Juha meni eteiseen hoitamaan teekeittiötä. Kreivi oli ilmeisesti pahalla tuulella. Luultavasti sen aiheutti väsymys, kasvoihin tarttunut pöly, puvun ahtaus ja nälkäinen vatsa.
— Juha, — huusi hän uudelleen, anna tänne lasku kymmenen ruplan käytöstä. Mitä sinä olet ostanut kaupungista?
Kreivi sai laskun, tarkasti sitä ja teki tyytymättömänä huomautuksia ostosten kalleuden johdosta.
— Anna rommia teen kera.