— Minä en ostanut rommia, — sanoi Juha.
— Sepä mainiota! Kuinka usein olenkaan sanonut sinulle, että rommia on pidettävä varastossa!
— Rahaa ei riittänyt!
— Miksi sitten Polosow ei ostanut? Olisit ottanut hänen palvelijaltaan.
— Kornetti Polosowko? En tiedä. He ostivat teetä ja sokeria.
— Aasi!… Mene tiehesi!… Sinä yksin kykenet tekemään lopun kärsivällisyydestäni… tiedäthän, että minä retkeilyillä juon aina teetä rommin kera.
— Täällä on teille kaksi kirjettä esikunnasta, — sanoi kamaripalvelija.
Kreivi avasi vuoteessa loikoen kirjeet ja alkoi lukea niitä. Kornetti, joka oli pitänyt huolta eskadroonasta, astui sisälle iloisen näköisenä.
— No, mitä arvelet, Turbin? Täällä näkyy olevan hyvä olla. Mutta kylläpä olen väsyksissä. Oli niin kuuma.
— Hyvä olla todellakin! Iljettävä, haiseva tupa eikä ole rommiakaan, josta saa kiittää sinua. Sinun tyhmyrisi ei ostanut sitä eikä tämäkään tolvana. Olisit edes muistuttanut.