— Entä keneltä tuo toinen kirje on? — kysyi kornetti antaen lukemansa kirjeen takaisin.
— Se on vain semmoista… Eräs iljetys, jolle minä jäin velkaa korttipelissä, muistuttaa siitä jo kolmannen kerran… En minä voi nyt maksaa… Typerä kirje! — vastasi kreivi, jota tuo muisto näytti kiusaavan. Tämän jälkeen oli kumpikin upseeri pitkän aikaa vaiti.
Kornetti, joka nähtävästi oli kreivin vaikutuksen alaisena, joi ääneti teetä ja katsahti väliin Turbinin kauniiseen, synkistyneeseen muotoon eikä uskaltanut alkaa keskustelua. Kreivin katse oli kiintynyt ikkunaan.
— Kaikkihan voi käydä oivallisesti, — sanoi kreivi yht'äkkiä kääntyen Polosowiin päin ja keikauttaen päätään. — Jos meillä tänä vuonna tapahtuu ylennyksiä ja sen lisäksi vielä joudumme tekemisiin vihollisen kanssa, niin voin sivuuttaa kaartini ratsumestarit.
Toistakin lasia juodessa koski keskustelu tätä kysymystä. Silloin astui vanha Danilo sisään ja toi perille Anna Fedorovnan terveiset.
— He pyysivät vielä kysymään, oletteko mahdollisesti kreivi Fedor Ivanovitsh Turbinin poika, — lisäsi Danilo omasta päästään, sillä hän oli saanut tietää upseerin nimen ja muisti vielä kreivi vainajan käynnin K:n kaupungissa. — Meidän rouvamme Anna Fedorovna oli hyvä tuttu hänen kanssaan.
— Hän oli minun isäni. Sano rouvallesi, että minä olen hyvin kiitollinen enkä tarvitse mitään, mutta että minä pyysin toimittamaan meille, jos se on mahdollista, siistimmän huoneen teillä tahi jossakin muualla.
— Miksi te sitä pyysitte? — kysyi Polosow kun Danilo oli poistunut. — Eikö se ole samantekevää? Yksi yöhän täällä vain on oltava. Heille tulee siitä vaivaa.
— Mitäpä siitä! Kyllä me minun mielestäni olemme tarpeeksi asti rypeneet nokisissa tuvissa… Näkee kaikesta, että sinä olet epäkäytännöllinen ihminen… Miksi emme käyttäisi tilaisuutta, jos voimme viettää vaikkapa yhdenkin yön ihmisiksi? He tulevat päin vastoin hyvin iloisiksi.
— Yksi seikka minua vain tympäisee, nimittäin että tuo naikkonen on tuntenut isäni, — jatkoi kreivi hymyillen niin että hänen valkoiset, hohtavat hampaansa näkyivät, — Tunnen aina itseni hieman noloksi pappavainajani puolesta. Aina siellä piilee jokin skandaalijuttu tahi jokin vanha velka. Sen vuoksi ei minusta ole todellakaan hauskaa tavata noita isäni tuttuja. Mutta sehän oli semmoista aikaa — lisäsi hän vakavasti.