— Heti paikalla, Lukashka, heti paikalla! — vastasi eukko. — Meidän vaimoväkemme on juhlimassa. Eikö liene mykkätyttömmekin mennyt sinne.
Ja hän koppasi avaimet ja meni kiireesti pirttiin.
Pantuaan hevosen korjuuseen ja päästettyään pyssyn irti Nazarka meni
Lukashkan luo.
XXXVII.
— Olkoon onneksi, — sanoi Lukashka, ottaen äidiltään täyden tshihiriruukun ja varovasti nostaen sitä kumartuneen päänsä luo.
— Ei nyt vetele! — sanoi Nazarka — Burlak-vaari kun kysyi: "montako hevosta olet varastanut?" Näkyy tietävän asiat.
— Senkin noita! — vastasi Lukashka lyhyesti. — Ja siitä viis! — lisäsi hän ravistaen päätään: ne ovat jo joen takana. Mene ja löydä!
— Huono juttu sittenkin.
— Mikä on huono juttu?… Viedään tshihiriä hänelle huomenna. Se on tehtävä, eikä tule siitä sen pahempaa. Nyt juhlitaan! Juo! — huusi Lukashka samalla äänellä, jolla Jeroshka-ukko lausui tuon sanan: — Menemme ulos hurjailemaan tyttöjen luo. Käyppä sinä hunajata hakemassa, taikka minä lähetän mykkä-sisareni. Aamuun asti juhlitaan.
Nazarka hymyili.