— Ole sinä kirjoittamatta, hyvä mies! Kuuntelisit ennemmin kun minä laulan sinulle. Kun henki lähtee niin et kuulekkaan enää lauluja. Iloitse!
Aluksi hän lauloi omatekoisen laulun, säestäen sitä tanssiliikkein:
He, le, le, le, lelelee,
Missä te hänet näitte?
Markkinoilla kojussa,
Myö nuppineuloja.
Sitten hän lauloi laulun, jonka oli oppinut entiseltä vääpeliltään.
Maanantaina lemmen sain,
Tiistain kuljin tuskissain,
Kesk'viikkona ilmoitin,
Torstain vastuut' odotin,
Perjantaina päätös tuli,
Hukkaan multa toivo suli,
Lauantaina valkeuisna
Päätin elon päättää tään;
Vaan kun sieluani surin
Sunnuntaina tuuman purin.
Ja taas:
He, le, le, le, lelelee,
Missä te hänet näitte?
Sitten hän vilkuttaen silmiään, nykien olkapäitään ja tehden tanssiliikkeitä lauloi:
Suutelen ja syliin painan,
Sidon ylles punanauhan,
Kutsun kullakseni sun.
Kultaseni, olet mun,
Todellako lemmit mua?
Ja niin hän teuhasi ja tuli intoihinsa, että vimmatusti hypäten teki hurjan harppauksen ja läksi tanssimaan yksin pitkin huonetta.