"Etkö sinä koskaan ole häpeävä valehtelemistasi?" Matta tohtori ei ole ymmärtävinään hänen ilmettänsä.
Ja Ivan Iljitsh sanoo:
— Vointini on yhtä kamala kuin ennenkin. Kipu ei hellitä, ei herkeä.
Ettekö voisi jotakin keksiä?
— Hm, noin te sairaat aina puhutte. No, nyt kai olen kylliksi lämminnyt eikä huolellisinkaan Praskovja Fjodorovna voisi väittää minun lämpömäärääni vastaan. Siispä sallikaa minun teitä tervehtiä. — Ja tohtori puristaa potilaan kättä.
Ja jättäen tuonnoisen leikillisyytensä, alkaa tohtori totisin kasvoin tutkia ja tunnustella potilasta, valtasuonta, lämpöastetta — ja taas alkavat nuot koputukset ja kuulostukset.
Ivan Iljitsh tietää lujasti ja varmasti, että kaikki tuo on roskaa ja pelkkää petosta, mutta kun tohtori polvilleen asettuen kurottaiksen hänen ylitsensä, likistäen korvansa milloin ylemmä, milloin alemma ja sangen merkitsevin naamoin teettää hänellä kaikellaisia voimisteluliikkeitä, niin Ivan Iljitsh antautuu tähän vastustamatta, aivan kuten hän ennen on suostunut advokaattien puheisiin, silloin kun hän jo sangen hyvin tiesi, että he suorastaan valehtelevat, sekä syyn, miksi he valehtelevat.
Tohtorin seistessä näin polvillaan sohvalla ja vielä viimeistellessä koputuksiaan, alkoi ovelta päin kuulua silkkileningin kahinaa ja rouvan ääntä, kun tämä nuhteli Pjotria siitä, ettei hänelle oltu ilmoitettu tohtorin saapumisesta.
Praskovja Fjodorovna astuu sisään, suutelee miestään ja alkaa heti vakuuttaa, että hän on jo aikaa-sitten noussut ja että hän vain väärinkäsityksen tähden on ollut näkymättömissä tohtorin tullessa.
Ivan Iljitsh katsoo vaimoonsa tarkastellen häntä kiireestä-kantapäähän ja lukien hänelle viaksi sekä hänen valkoisen hipiänsä että täyteläisyytensä, hänen kättensä ja kaulansa puhtauden, hänen hiustensa kiillon ja elonvirkeiden silmäinsä loisteen. Ja hänen kosketuksensa häneen panee hänet värisemään vihasta, joka hänessä tulvahtaa vaimoansa vastaan.
Vaimon suhde mieheensä ja hänen sairauteensa on yhä entisellään. Kuten tohtori on muodostanut itselleen suhteen potilaisiinsa, jota hän ei enää voi muuttaa, samoin on hänkin luonut itselleen erikoisen suhteen mieheensä — sellaisen, ettei mies muka tee mitä pitäisi, ja on itse syypää sairauteensa, vaan hän koettaa rakkaudella häntä taivuttaa terveyttään hoitamaan — eikä voi enää muuttaa suhdettaan häneen.