— Katsotaan, sanoi Dubkov vetäen esiin kukkaronsa ja tunnustellen hyvin tarkkaan siinä olevia muutamia pikkurahoja lyhykäisillä sormillaan. — Tuossa on viisi-kopekkainen, tuossa kaksikymmen-kopekkainen, ja muuten — (hän vihelsi)!
Samassa tuli Volodja sisälle.
— No? lähdetkö mukaan?
— En.
— Kuinka naurettava sinä olet! sanoi Nehljudov: — miksi et voi sanoa suoraan, ettei sinulla ole rahoja? Ota minun pilettini jos tahdot.
— Entä sinä itse?
— Hän lähtee serkkujen loosiin, sanoi Dubkov.
— Taikka en lähde ollenkaan.
— Mikset?
— Siksi että kuten tiedät en rakasta istua loosissa.