Milton ja Pulkka läksivät sen jälkeen. Milton oli hyvin likellä sutta, vaan pelkäsi nähtävästi eikä uskaltanut tarttua siihen kiini, mutta Pulkka vaikka juoksi minkä jaksoi, ei voinut lyhysillä jaloillaan tavoittaa sutta. Me juoksimme, minkä voimme suden perästä, vaan susi ja koirat katosivat näkyvistämme. Ainoastaan kylän laidalta, vallihaudan luota, kuului sekanaista haukuntaa ja vinkumista ja sumuisen ilman läpi näkyi kuun valossa, että siellä nousi pöly maasta ja että koirat tappelivat suden kanssa. Kun me ehdimme vallihaudan luokse, niin ei sutta enää näkynyt ja molemmat koirat palasivat meidän luoksemme harjat pystyssä ja vihasen näkösinä. Pulkka näytti olevan kovasti pahoillaan ja tuuppi minua päällään. Se tahtoi nähtävästi kertoa jotakin, vaan ei voinut.
Me tarkastelimme koiria ja huomasimme, että Pulkalla oli pieni haava päässä. Se oli nähtävästi tavannut suden ennenkun se oli ehtinyt vallihaudan luo, vaan ei ennättänyt pureutua siihen kiini ennenkun susi jo oli ehtinyt purra sitä ja mennä tiehensä. Haava oli niin pieni, ettei ollut mitään vaaraa peljättävänä.
Me palasimme takaisin asunnolleni, istuimme ja juttelimme siitä, mitä oli tapahtunut. Minä olin suutuksissani siitä, ettei pyssyni lauvennut, ja yhä mietin sitä, että susi olisi kaatunut juuri siihen paikkaan, jos ei pyssy olisi tehnyt petosta. Ystäväni ihmetteli sitä, miten susi oli voinut päästä hyppäämään pihan sisään. Muuan vanha kasakka sanoi, ettei siinä ollut mitään ihmeteltävää ja luuli, ettei se ollutkaan susi vaan noita-akka ja hän se oli muka lumonnut pyssynikin. Niin istuimme me ja juttelimme.
Yhtäkkiä hypähtivät koirat ylös ja me näimme taas ihan keskellä tietä saman suden; mutta tällä kertaa läksi se meidän huudostamme niin pian pakoon, etteivät koirat sitä enää voineet saavuttaa.
Vanha kasakka tuli tämän jälkeen ihan täydellisesti vakuutetuksi siitä, että se ei ollut susi, vaan noitavaimo. Vaan minusta tuntui siltä, kuin tuo susi olisi ollut raivostunut, sillä en ollut koskaan nähnyt enkä kuullut, että susi olisi vielä sen jälkeen, kun se on tullut karkotetuksi, uudestaan hyökännyt väkijoukkoon.
Joka tapauksen varalle panin minä Pulkan haavaan ruutia ja sytytin sen.
Ruuti syttyi ja poltti haavan kohdan.
Minä tein tämän polttaakseni pois haavasta raivostuneen suden kuolaa, jollei se jo ollut ehtinyt mennä vereen. Minä näet tiesin, että jos sellaista kuolaa olisi tullut kerran haavaan ja siten päässyt vereen painumaan, niin olisi se veren mukana levinnyt ympäri koko ruumista ja silloin olisi enää ollut mahdoton parantaa tautia.
Mitä Pulkalle tapahtui Pjätigorskissa.
Lähdettyäni mainitulta sotilasasemalta, en palannut suoraan kotiin Venäjälle, vaan matkustin ensin Pjätigorskiin ja vietin siellä kaksi kuukautta. Miltonin lahjoitin muutamalle kasakalle, joka oli metsämies, vaan Pulkan otin mukaani Pjätigorskiin.
Pjätigorski on saanut nimensä siitä, että se on Besh-tau nimisellä vuorella. Besh merkitsee tatarien kielellä viittä, ja tau vuorta. Tästä vuoresta juoksee kuumaa, harmaata vettä. Tämä vesi on yhtä kuumaa, kuin kiehuva vesi ja sen paikan yläpuolella, jossa vettä tulee vuoresta, on aina höyryä ilmassa, niinkuin samovaarin päällä. Koko se paikka, jossa kaupunki sijaitsee on hyvin ilonen. Vuoresta juoksee kuumia lähteitä ja vuoren juurella virtaa Padkumok niminen joki. Vuoren rinne on metsäinen, sen ympärystät ovat vainioina ja etäältä siintävät silmään suuret Kaukason vuoret. Näillä vuorilla ei lumi sula koskaan ja ne näyttävät aina valkosilta, kuin sokuri. Yksi korkea vuori, Elbrus, näkyy kuin valkonen sokerikeko yli koko seudun, milloin vaan on kirkas sää. Kuumille lähteille tulee paljon ihmisiä juomaan niiden vettä parantuakseen ja niiden yläpuolelle on laitettu paljon istuimia ja suojuksia ja yltympäriinsä näkyy puutarhoja ja käytäviä. Aamusilla soittelee soittokunta ja ihmiset juovat vettä tahi kylpevät ja kävelevät. Itse kaupunki on vuorella ja vuoren alapuolella on esikaupunki. Minä asuin esikaupungissa, eräässä pienessä rakennuksessa. Se oli pihan sisällä ja ikkunani edessä oli pieni puutarha, jossa oli kesyjä mehiläisiä. Niitä ei pidetty ontoissa puissa, niinkuin Venäjällä on tapana, vaan ympyriäisissä vasuissa. Mehiläiset olivat niin rauhallisia, että minä voin istuskella aina aamusilla Pulkan kanssa tässä puutarhassa ihan pesien keskellä.