Omaisuus on kaiken pahan juuri, mutta omaisuuden jakamista ja turvaamista ajattelee koko maailma.
Mitäs on sitten omaisuus?
Ihmiset ovat tottuneet ajattelemaan, että omaisuus on jotain ihmiselle todella kuuluvaa. Senvuoksi he ovat nimittäneetkin sen omaisuudeksi. Me sanomme talostamme ja kädestämme samalla tavalla: minun oma käteni ja minun oma taloni.
Mutta sehän on ilmeistä erehdystä ja taikauskoa.
Me tiedämme, tai ainakin on meidän helppo huomata, että omaisuus on ainoastaan keino käyttää hyväkseen toisten työtä. Mutta toisten työ ei mitenkään voi olla minun omaani. Sillä ei ole edes mitään yhteistä omaisuuden käsitteen kanssa, joka käsite on hyvin täsmällinen ja määrätty. Omakseen on ihminen aina nimittänyt ja tulee nimittämään itseänsä, sitä, mikä on hänen tahtonsa alaista ja hänen tietoisuuteensa yhtyneenä, — omaa ruumistaan. Niin pian kuin ihminen nimittää omaisuudeksi sitä, mikä ei ole hänen ruumistaan, mutta jonka hän toivoisi alistuvan hänen tahtonsa alle niinkuin hänen ruumiinsakin, niin hän erehtyy ja tuottaa itselleen pettymyksiä, kärsimyksiä, ja tulee pakoittaneeksi muitakin kärsimään.
Ihminen nimittää omaisuudekseen vaimoansa, lapsiansa, orjiansa, tavaroitansa, mutta todellisuus näyttää hänelle aina hänen erehdyksensä, ja hänen täytyy luopua tuosta taikauskosta tai kärsiä ja pakoittaa muita kärsimään.
Nyt me, nimellisesti luopuen ihmisten omistamisesta, rahojen avulla, sen kautta, että hallitus niitä perii, vaadimme omistusoikeutta rahoihin, s.o. toisten työhön.
Mutta niinkuin omistusoikeus vaimoon, poikaan, orjaan, hevoseen on keksittyä, todellisuudessa olematonta oikeutta, joka vaan tuottaa siihen uskojalle kärsimyksiä, sillä vaimo, poika eivät tule koskaan alistumaan minun tahtoni alle niinkuin ruumiini, ja minun todelliseksi omaisuudekseni jää kuitenkin yksin minun ruumiini, samoin ei rahallinenkaan omaisuus koskaan tule omaisuudeksi, vaan ainoastaan itsensä pettämiseksi ja kärsimysten lähteeksi, ja omaisuudeksi jää ainoastaan ruumiini, se, joka aina alistuu minun tahtoni ja tietoisuuteni alle.
Ainoastaan me, jotka olemme niin tottuneet nimittämään omaisuudeksemme muutakin kuin omaa ruumistamme, saatamme luulla semmoisen hurjan taikauskon voivan olla meille hyödyllisen ja tuottamatta vahingollisia seurauksia, mutta kun vaan syventyy asian ytimeen, niin huomaa, mitenkä tuolla taikauskolla, niinkuin jokaisella muullakin, on hirmuiset seurauksensa.
Ottakaamme vaikka kaikkein yksinkertaisin esimerkki.