"Se on kurjasti teiltä!" sain melkein huutamalla suustani. Minä tunsin kuinka lannistuminen ja pidätetyt kyyneleet tukehuttivat ääntäni. "Ja minkätähden?" lisäsin ja nousin samalla seisoalleni jättääkseni hänet.
Mutta hän pidätti minut. Hän painoi päänsä polvilleni, hänen huulensa suutelivat ja hänen kyyneleensä kostuttivat värähteleviä käsiäni.
"Jumalani, jospa olisin tämän tiennyt!" kuiskasi hän.
"Millä olen tämän ansainnut?" sanoin minä ja sydämmeni täytti sellainen onni… niin, joka on kadonnut ainiaaksi, eikä ole milloinkaan palannut.
Viittä minuuttia myöhemmin juoksi Sonja yläkertaan Katjan luokse ja huusi, että koko talo kaikui:
"Mascha menee naimisiin Sergei Michailovitshin kanssa!"
V.
Meillä ei ollut mitään syytä lykätä häitämme. Minä en toivonut sitä eikä hänkään, Michailovitsh. Totta kyllä, että Katja tahtoi matkustaa Moskovaan tarpeita ostamaan ja tilaamaan myötäjäisiä. Michailovitshin äiti tahtoi taas, että hänen poikansa ennen naimisiin menoaan hankkisi uudet vaunut ja huonekalut sekä tapiseerauttaisi huoneet uudestaan, mutta me kumpikin päätimme tehdä nämä häiden jälkeen, jos näyttäisi välttämättömältä, ja viettää häämme kahden viikon päästä syntymäpäivästäni aivan hiljaisesti, morsiuslahjoitta, vieraitta, morsiusneidittä, hääherkuitta, sampanjatta, — kerrassaan vain häät kaikitta lisäyksittä, joita tavallisesti häissä käytetään.
Michailovitsh kertoi minulle äitinsä olevan kovin tuskissaan siitä, että nyt häät muka menisivät ilman musiikkia, ilman tavarain kasaantumista vuorenkorkuiselle ja panematta mullin mallin koko taloa. Hänen omat häänsä ennen vanhaan, nehän maksoivatkin kolmekymmentä tuhatta ruplaa! Sergeiltä salaa oli hän jo läpikotoisin myllännyt varasto-arkkunsa ja vakavasti neuvotellut taloudenhoitajatar Marjushkan kanssa meidän onnellemme välttämättömistä matoista, ikkunanvarjostimista, teetarjottimista y.m.
Minun puolestani teki Katja aivan samoin emännöitsijämme Kusminishnan kanssa. Ja näissä hommissa ei hänen kanssaan tarvinnut leikkiä laskea. Hän oli aivan varma, että Sergei ja minä tulevaisuudestamme puhuessamme kuiskailimme pelkkiä hellyyksiä toisillemme ja laskimme vain leikkiä, niinkuin häitään odottavain rakastuneiden paha tapa on, ja että meidän tulevainen onnemme riippuu alusvaatteiden tarkasta leikkaamisesta sekä pöytäliinain ja salvettien saumoista ja päärmeistä.