Nikita, Marina, hänen miehensä ja Anjutka.
Marinan mies. (Tulee talosta punaisena, päihtyneenä.) Marina! Eukko! Ämmä, hoi! Täälläkö olet, vai?
Nikita. Tuossapa sinun miehesi on. Huutaa sinua. Mene!
Marina. Entäs sinä?
Nikita. Minä? Jään tähän makaamaan. (Heittäytyy oljille.)
Marinan mies. Missä hän on?
Anjutka. Tuossa hän on vajan luona.
Marinan mies. Mitä siinä seisot?! Tule häihin! Isäntäväki käski sinut tulemaan. Paikalla lähtee hääväki ja sitte lähdetään mekin.
Marina. (Menee miestään vastaan.) Ei minua haluta.
Marinan mies. Tule sanon minä. Juodaan lasillinen, ja saat toivottaa onnea. Muuten panevat pahakseen. Ja sitte kyllä keritään vielä jos minne. (Laskee kätensä Marinan kaulaan ja menee horjuen hänen kanssaan.)