VI KOHTAUS.
Nikita ja Anjutka.
Nikita. (Kohotakse istumaan oljille.) Kun näin hänet, niin tuli vielä ikävämpi olla. Sillä hänen kanssaan vain olen elänyt. Syyttä suotta olen näin elämäni pilannut, pääni hukannut! (Käy pitkäkseen.) Minnekä tästä pääsen! Äh! Aukia maaemo allani!
Anjutka. (Huomaa Nikitan ja juoksee hänen luoksensa.) Isä, isä, hoi! Sinua etsitään. Kaikki jo ovat siunanneet, turkanen vie, ovatkin, ja alkavat suuttua.
Nikita. (itsekseen.) Minnekä pääsen tästä?
Anjutka. Mitä sinä? Mitä sinä haastat?
Nikita. En mitään. Mitä tuossa kiusaat?
Anjutka. Isä! Mennään! (Nikita on vaiti. Anjutka vetää häntä kädestä.) Isä, tule siunaamaan! Todenperään jo tuskastuvat ja haukkuvat.
Nikita. (Tempaa kätensä.) Anna olla!
Anjutka. Ka, tule nyt!