Matrjona. Mitä sinä nyt? Tule, poikaseni, ja anna juhlallinen siunaus, niin on se tehty. Näetsen, kun väki jo odottaa.
Nikita. Mitenkä minä siunaan?
Matrjona. Tiedäthän sinä sen, mitenkä.
Nikita. Tiedän, tiedän. Vaan ketä minä siunaan? Mitä olen hänen kanssaan tehnyt?
Matrjona. Mitäkö tehnyt! Sekös nyt vielä muistelee! Siitä ei tiedä kukaan mitään. Ja tyttöhän menee itse naimisiin.
Nikita. Vaan mitenkä se menee?
Matrjona. Vaikka pelosta menee, niin menee hän kuitenkin. Ja minkäs sille tekee? Olisi silloin ajatellut Nyt sen ei enää käy peräytyminen. Eivätkä puhemiehetkään voi loukkaantua. Kaksi kertaa katselivat tyttöä, ja rahaakin myötäjäisiksi annetaan. Kaikki on peitossa ja piilossa.
Nikita. Vaan mitäs kellarissa on?
Matrjona. (Naurahtaa.) Mitäs kellarissa on? Kaalia, sieniä ja potaatteja, luulen ma. Mitäs entisistä muistelee.
Nikita. Mielelläni kyllä olisin muistelematta, vaan en voi. Kun se muistuu mieleeni, niin kuulen selvään kaikki. Voi, mitä olettekaan minulle tehneet?!