Nikita. (Survaisee pois vaimonsa ja kääntyy Akulinaan päin.) Akulina, nyt käännyn sinun puoleesi. Kuulkaa, oikeauskoiset! Kirottu minä olen. Akulina! Minä olen syyllinen sinun edessäsi. Isäsi ei kuollut itsestään, vaan myrkytettiin.
Anisja. (Huudahtaa.) Voi, minua poloista! Mitä hän tekee?
Matrjona. Hän ei ole järjissään. Viekää pois hänet. (Väki astuu lähemmäksi ja aikoo tarttua häneen.)
Akim. (Syrjäyttää heidät kädellään.) Odottakaa! Odottakaa, näetsen nyt, tuota!
Nikita. Akulina, minä hänet myrkytin. Anna anteeksi, Kristuksen tähden!
Akulina. (Hypähtää.) Hän hourii! Minä tiedän sen.
Naittaja-ämmä. Mitä sinä? Istu!
Akim. Oh, hyvä Isä! Sitä syntiä, sitä syntiä!
Urjädnikka. Ottakaa kiinni hänet! Käykää hakemassa kylän vanhin ja lailliset vieraat miehet. Pitää tehdä pöytä-kirja. Nouse ja tule tänne!
Akim. (Urjädnikalle.) Odotahan, tuota, sinä kiiltonappinen, odota! Annahan, kun se nyt kertoo!