Matrjona. (Juoksee rappusille ja auttaa Pjotria.) Tupaanko pitää saattaa.
Pjotr. Viehän. (Seisahtuu.) Nikita!
Nikita. (Vihaisesti.) Ka, mikä on?
Pjotr. Minä en näe sinua enää… Kuolen tänään. — Anna minulle anteeksi, anna anteeksi, jos olen rikkonut jotenkin sinua vastaan… Jos sanoilla taikka teoilla olen joskus rikkonut… Ja olenhan sitä tehnyt. Anna anteeksi.
Nikita. Mitäpä siitä anteeksi… Kaikkihan sitä syntisiä ollaan.
Matrjona. Voi, poikani! Säälihän toki!
Pjotr. Anna anteeksi, Kristuksen tähden, (itkee.)
Nikita. Jumala anteeksi antaa, isäntä. Eihän minulla ole syytä olla vihoissani. Pahaa en ole täällä mitään kokenut. Antakaa te minulle anteeksi, ehkä minä olen paljoa syyllisempi. (Itkee. Pjotr menee nyyhkyttäen. Matrjona auttaa häntä.)
XV KOHTAUS.
Nikita ja Anisja.