Samat ja Anisja.
Anisja. (Ovelta.) No, joko hän on kaivanut vai?
Matrjona. Mitä sinä pois tulit? Ja minne lapsen panit?
Anisja. Vaatteella peitin. Ei kuule ääntä mitään. Jokos hän on kaivanut?
Matrjona. Eipä se tässä tahdo.
Anisja. (Hypähtää raivosta.) Ei tahdo! Vaan västingissä kai kyllä tahtoo täitä ruokkia?!… Paikalla lähden ja ilmoitan kaikki urjädnikalle. Ja joutukoon kaikki yhdellä kertaa hukkaan. Paikalla ilmoitan kaikki.
Nikita. (Hätääntyen.) Mitä sinä ilmoitat?
Anisja. Mitäkö? Kaikki ilmoitan! Kukas se rahat otti? Sinä! (Nikita on vaiti.) Kukas myrkkyä antoi? Minä annoin. Vaan sinä tiesit, tiesit, tiesit! Sinun suostumuksestasi se tapahtui!
Matrjona. Ole jo tuossa! Mitä sinä, Nikita, päristelet vastaan? Eihän tässä muu auta. Pitää tehdä. Mene käpyseni, mene!
Anisja. Mokomakin puhtoinen! Ei muka tahdo! Tarpeeksi olet jo minua kiusannut, vaan nyt riittää. Rääkännyt sinä olet minua, vaan nyt on minun vuoroni. Mene, sanon minä, muuten minä näytän!… Se, lapio! Ja mene!