— Mihin asetit kukkaron, Rostof?
— Alimman patjan alle.
— Täällä ei ole.
Denisof heitti patjat lattialle, mutta kukkaroa ei löytynyt.
— Tämäpäs ihmeellistä!
— Odotahan, ethän vain pudottanut? — sanoi Rostof, nostellen ja puristellen patjoja.
Sitten nosti hän peitteen ja ravisti sitäkin. Kukkaroa ei löytynyt.
— Enhän vain muista väärin? En, ajattelin vielä pistäessäni kukkaroa, että sinä aivan kuin aarretta haudot, — sanoi Rostof. Tuohon panin kukkaron. Missä se on? — kysyi hän Lavrushkalta.
— En ole käynyt täällä. Minne kätkitte, siellä sen täytyy olla.
— Mutta eipä ole!...