Siitä hetkestä saakka, kun he olivat jääneet kahden kesken ja Natasha onnen huumauksesta levälleen auennein silmin meni hiljaa miehensä luo ja sitte yht'äkkiä nopeasti tarttui miehensä päähän, painoi sitä rintaansa vasten ja sanoi: "nyt olet kokonaan, kokonaan omani, en laske sua luotani!" — siitä hetkestä saakka laukesi valloilleen logikan kaikkia lakia vastoin käyvä keskustelu, vastoin yksistään siitäkin syystä, että samaan aikaan puheltiin mitä erilaisimmista asioista. Ja vaikka samaan aikaan pohdittiinkin yhtä ja toista, ei se suinkaan haitannut ymmärtämisen selvyyttä, vaan oli varmin merkki siitä, että he täydellisesti ymmärsivät toisensa.
Samoin kuin unessa on kaikki päinvastoin, sekasin ja sisällyksetöntä paitsi sitä tunnetta, joka unennäköä johtaa, niin oli heidän ajatustensa vaihdossakin, joka tapahtui vastoin kaikkia järjen lakeja, johdonmukaista ainoastaan se tunne, josta heidän sanansa kumpusivat, joskin keskustelu oli sekavaa ja epäjohdonmukaista.
Natasha kertoi Pierrelle veljensä toimista ja puuhista, siitä, miten hän ainoastaan oli kärsinyt eikä ollenkaan elänyt miehensä poissa ollessa, miten hän oli enemmän oppinut rakastamaan Mariaa ja miten Maria oli monessa suhteessa häntä parempi. Tätä sanoessaan Natasha myöskin vilpittömästi tunnusti kreivitär Marian henkisen etevämmyyden, mutta samalla hän siitä puhuessaan vaati Pierreä pitämään häntä sekä kreivitär Mariaa että kaikkia muitakin naisia parempana ja terotti tätä erityisesti Pierren mieleen nyt, kun tämä Pietarissa käydessään oli nähnyt paljon naisia.
Vastatessaan näihin Natashan sanoihin kertoi Pierre, miten vastenmielistä hänen oli Pietarissa ollut olla naisten seurassa päivällisillä ja iltamissa.
— Minä en osaa enää ollenkaan puhella naisten kanssa, — sanoi Pierre, — heidän seuransa on suorastaan ikävää, varsinkin kun minulla oli muita tehtäviä.
Natasha katsoi häneen terävästi ja jatkoi:
— Maria on kerrassaan ihana olento! Miten hän osaa ymmärtää lapsia! Hän näkee ikään kuin ainoastaan heidän sielunsa. Kun esimerkiksi Mitenkä rupesi eilen illalla kiukuttelemaan...
— Hän on hyvin isänsä näköinen, — keskeytti Pierre.
Natasha oivalsi, miksi Pierre huomautti Mitenkan ja Nikolain yhdennäköisyydestä: hänen mieltään painoi illallinen väittely Nikolain kanssa ja sen vuoksi häntä halutti kuulla, mitä Natasha siitä sanoisi.
— Nikolailla on se omituisuus, että jolleivät kaikki hyväksy jotain, ei hän suostu vaikka mikä olisi. Minun käsitykseni on se, että sinä pidät tärkeänä ouvrir une carrière,[136] — sanoi Natasha toistaen Pierren kerran lausumat sanat.