Vaikka Eugen Mihailovitsh, saatuaan kupongin käsistään, ei koko asiaa sen koommin enää ajatellut, ei hänen vaimonsa Maria Vasiljevna voinut sittenkään antaa anteeksi sitä, että oli ollut petkutuksen alaisena, eikä liioin unohtaa miehensä kovia sanoja, yhtävähän kuin niitä kahta lukiolais-roikaletta, jotka olivat niin sukkelasti häntä nenästä vetäneet.
Siitä petkutuksen päivästä asti hän tarkasteli kaikkia lyseolaisia. Kerran tuli Mahin häntä vastaan, mutta hän ei tuntenut tätä, sillä hän teki sellaisen naaman, joka kokonaan muutti kasvot toisiksi. Sensijaan hän tunsi heti Mitja Smokovnikovin, kun pari viikkoa tapauksen jälkeen kohtasi hänet silmä vasten silmää katukäytävällä. Rouva antoi pojan kulkea ohitsensa, mutta sitten kääntyi ja alkoi seurata kintereillä asuntoon asti, jossa otti selvän, kenen poika Mitja oli. Seuraavana päivänä meni rouva koululle ja tapasi käytävässä uskonnonopettajan, pappi Mikael Vedenskin. Tämä kysyi, mitä asiaa rouvalla oli. Rouva sanoi haluavansa puhua rehtorin kanssa. — Rehtori ei ole saapuvilla, hän on sairaana, ehkä minä voisin toimittaa asianne? — Maria Vasiljevna päätti ilmaista kaikki uskonnonopettajalle. Vedenski oli leskimies ja sangen itserakas ihminen. Vielä noin vuosi sitten hän oli jossakin seurassa tavannut Mitjan isän, herra Smokovnikovin, joutunut keskusteluun uskonnonasioista, jolloin Smokovnikov oli kumonnut hänet kaikissa kohdin ja tehnyt hänet naurunalaiseksi, ja jolloin opettaja oli päättänyt kääntää erikoisen huomionsa Smokovnikovin poikaan. Opettaja olikin sitten pian päässyt huomaamaan pojassa aivan samaa uskonnon halveksimista kuin epäuskoisessa isässä, oli alkanut vainota poikaa, jopa antanut reput tutkinnossa.
Saatuaan nyt Maria Vasiljevnalta tietää nuoren Smokovnikovin tekosesta ei Vedenski voinut olla iloitsematta, kun hänen käsityksensä kirkosta luopuneiden ihmisten epäsiveellisyydestä oli saanut niin oivallisen vahvikkeen, ja hän päätti käyttää tätä tilaisuutta osottaakseen sen vaaran, mikä uhkaa kaikkia, kirkosta luopuvia. Sellaisiksi hän ainakin itse kuvaili vaikutteitansa. Sisimmässä sydämessä eli kuitenkin vain halu kostaa ylpeälle ja itseensä luottavalle ateistille.
— Niin, asia on sangen surullinen, sangen surullinen, — toisteli isä Mikael Vedenski, sormillaan silitellen rintaristinsä liukkaita reunoja. — Olen hyvilläni, että olette ilmaissut asian minulle, kirkon palvelijana en tule jättämään nuorta miestä ilman nuhteita, mutta tulen samalla mikäli mahdollista lieventämään kuritusta.
"Niin, minä olen menettelevä kutsumukseni hengessä", — ajatteli isä Mikael, kuvaillen kokonaan unohtaneensa pojan isän käytöksen ja huolehtivansa vain pojan pelastumisesta ja edusta.
Seuraavana uskontotuntina kertoi isä Mikael oppilaille koko tuon kuponkijutun ja sanoi, että petoksen oli tehnyt joku luokkalaisista.
— Teko on huono ja häpeällinen, -sanoi hän,-mutta sen kieltäminen on vielä huonompaa. Jos asia siis on sellainen, että yksi teistä on syyllinen, niin parempi on katua rikostaan kuin sitä salata. Tätä sanoessaan katseli isä Mikael herkeämättä Mikael Smokovnikovia silmiin. Hänen katsettansa seuraten kaikki luokkalaiset alkoivat vilkua Smokovnikoviin päin. Mitja punastui, hikoili, purskahti vihdoin itkuun, ja juoksi ulos luokkahuoneesta.
Rouva Smokovnikov, Mitjan äiti, heti tiedon saatuaan, otti selvän koko asiasta ja riensi päätä pahkaa valokuvatarpeiden myymälään. Siellä maksoi 12 ruplaa 50 kopekkaa emännälle ja sai tämän suostumaan pojan nimen salaamiseen. Poikansa hän käski edelleen kieltämään eikä missään tapauksessa tunnustamaan papalle.
Ja todellakin, kun Fedor Mihailovitsh sai kuulla mitä lyseossa oli tapahtunut, ja kun hänen poikansa kielsi kaikki, hän ajoi rehtorin luo ja kerrottuaan siellä koko jutun sanoi uskonnonopettajan käytöksen olleen mitä suurimmassa määrässä puolueellisen eikä aikovansa jättää asiaa sikseen. Rehtori pyysi papin luokseen ja tämän ja Fedor Mihailovitshin välillä syntyi kiivas sananvaihto.
— Joku tyhmä rouva iskee kyntensä minun poikaani, sitten peruuttaa kaikki väitteensä, ja te ette keksi parempaa kuin saattaa rehellinen, totuutta rakastava poika parjauksen alaiseksi!