Yhteishuoneessa oli lähimaille kahteenkymmeneen henkeen. Mutta Stepan oli sittenkin aivan kuin yksin, ei nähnyt ketään, ei puhunut kenenkään kanssa ja tuskaili yhä entiseen tapaansa. Erittäin vaikea oli Stepanin olla silloin kun kaikki nukkuivat ja hän yksin valvoi ja yhä vain näki hänet, kuuli hänen äänensä, ja mustat alkoivat tulla kauheine silmineen ja ilkkuivat hänelle.
Jälleen hän nytkin luki rukouksia ja jälleen oli niistä yhtä vähän apua kuin ennenkin.
Kerran, kun rukouksen jälkeen Maria Semjonovna taas ilmestyi, alkoi Stepan rukoilla häntä itseään, hänen sieluaan, että se armahtaisi ja jättäisi rauhaan. Ja kun hän sitten aamuyöstä vaipui runnellulle olkivuoteelleen, hän nukkuikin sikeään uneen, ja Maria Semjonovna tuli laihoine, ryppyisine, aukileikattuine kauloineen hänen luokseen.
— Annatkos anteeksi? — Maria Semjonovna katsahti häneen lempeästi eikä vastannut mitään. — Annatko?
Näin kysyi Stepan häneltä kolmeen kertaan. Mutta hän ei sittenkään mitään vastannut, ja hän heräsi. Siitä pitäen hänen mielensä hiukan keveni ja hän tuli ikäänkuin jälleen tuntoihinsa, katseli ympärilleen ja alkoi ensi kerran lähestyä huonetovereitansa ja puhua heidän kanssaan.
III.
Samassa yhteishuoneessa istui myöskin Vasili, joka oli taas joutunut kiinni varkaudesta ja oli nyt tuomittu Siperiaan, ja vielä Tshujev, joka oli hänkin rangaistussiirtolaan tuomittu. Vasili lauleli kaiken aikaa kauniilla äänellään, tai sitten jutteli tovereilleen seikkailuistaan. Tshujev taas joko työskenteli, ommellen vaatteita, tai sitten luki evankeliumia ja psaltaria.
Stepanin kysymykseen, mikä oli ollut syynä hänen karkotukseensa, selitti Tshujev olevansa karkoitettu Kristuksen totisen opin tähden, sen tähden, että petolliset papit eivät kärsi kuulla niitä ihmisiä, jotka elävät evankeliumin mukaan ja paljastavat heitä. Ja kun Stepan kysyi, mikä on laki, selitti Tshujev hänelle lain olevan siinä, ettei pidä rukoilla käsin tehtyjä jumalia, vaan rukoilla pitää ainoastaan hengessä ja totuudessa, ja kertoi, miten oli tästä oikeasta opista saanut tietää jalkapuolelta räätäliltä, maan jakoa toimitettaessa…
— Sanoppas, mitä seuraa pahoista töistä? — kysyi Stepan.
— Se on kaikki sanottu. Ja Tshujev luki hänelle Matt. XXV, 31. "Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista, ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin vieras, ja te otitte minut huoneeseenne; olin alastonna, ja te vaatetitte minut; sairastin, ja te kävitte katsomassa minua; olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.' Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin näimme sinua nälissäsi ja ruokimme sinua, tai janoissasi ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin näimme sinut vieraana ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?' Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä veljistäni, sen olette tehneet minulle.' Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni kirouksenalaisina siihen ijankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Sillä minun oli nälkä, ettekä antaneet minulle syödä; minun oli jano, ettekä antaneet minulle juoda; minä olin vieras, ettekä ottaneet minua huoneeseenne; olin alastonna, ettekä vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ettekä käyneet minua katsomassa.' Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin näimme sinut nälissäsi tai janoissasi tai vieraana tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä palvelleet sinua?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti sanon teille: kaikki, mitä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä pienimmistä, sen olette jättäneet tekemättä minulle.' Ja nämä menevät pois ijankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat ijankaikkiseen elämään."