— No, olkoon menneeksi, — sanoi Mahin asettaen kehykset tiskin lasikannelle. — Antakaa kehykset ja mitä tulee takaisin, mutta pian, muuten myöhästymme teatterista.
— Vielä sinne ehtii, — sanoi myyjätär, ja alkoi lyhytnäköisillä silmillään tarkastella kuponkia.
— Tuo tulee mainiosti sopimaan, vai mitä arvelet? — sanoi Mahin Mitjan puoleen kääntyen.
— Eikö herroilla sattuisi olemaan toisia rahoja? — sanoi nyt myyjätär.
— Sepä se onkin, ettei satu. Isä minulle antoi nuo, ja pitäähän ne saada jossain vaihetetuksi.
— Eikö todellakaan olisi 20 ruplan seteliä?
— On 50 kopekkaa. Mikä teitä oikeastaan arveluttaa? Ette suinkaan voi otaksua meidän tyrkyttävän teille vääriä rahoja?
— Enhän toki…
— Antakaa siis takaisin, kyllä me muuallakin vaihetamme.
— Miten paljon teille onkaan tuleva?