— Kaiketi yksitoista ja vähän päälle.
Myyjätär teki laskelmansa nappuloilla, avasi kassansa, otti sieltä 10-ruplan paperirahan, ja kilisteltyään vaihtorahoja sormillaan, keräsi sieltä vielä hopeaa ja vaskea ruplan 20 kopekan edestä.
— Olkaa hyvä, pankaa kehykset paperiin, — sanoi Mahin, kiirehtimättä ottaen rahat.
— Heti paikalla. — Myyjätär kääri ostoksen paperiin ja sitoi pulikalle.
Mitja voi hengittää vasta kuultuaan ovikellon kilahtavan heidän jälkeensä ja jälleen kadulle päästyä.
— Siinä on nyt sinulle 10 ruplaa, mutta anna loput minulle.
Kyllä maksan takaisin. Ja Mahin meni teatteriin. Mitja taas meni
Grushetskille ja suoritti hänelle velkansa.
IV.
Tunnin kuluttua poikain käynnin jälkeen tuli myymälän isäntä kotiin ja rupesi laskemaan kassaan kertyneitä rahoja.
— Voi sinua pöllöä! Voi emäpöllöä! — huusi hän vaimolleen, nähtyään kupongin ja heti huomattuaan sen väärennetyksi. — Ja miksi pitääkin sinun vastaanottaa kuponkeja!
— Olen sinun itsesikin nähnyt niitä ottavan, vieläpä juuri 12-ruplaisia, — sanoi vaimo häpeissään, mielipahoillaan ja itkuun valmiina. — En voi ymmärtää, kuinka niiden onnistui petkuttaa minut, — valitteli hän, — lyseolaisia olivat. Niin hyvännäköinen nuori mies, niin hieno…