— Mikä mitta se semmoinen on — päivä? Montako desjatinaa siinä on?
— Sitä me emme osaa laskea. Me myymme päiväkaupalla. Minkä päivässä kierrät, se on sinun, ja hinta yhdeltä päivältä on tuhat ruplaa.
Pahom hämmästyi.
— Mutta siitähän, — sanoo hän, — minkä päivässä kiertää, tulee paljon maata.
Vanhin naurahti.
— Se on kaikki sinun, — sanoo hän. Yksi ehto vain: jos et päivässä tule takaisin sille paikalle, josta lähdet, niin olet menettänyt rahasi.
— Kuinka sitten, — sanoo Pahom, — merkitään, mistä minä olen kulkenut?
— Me asetumme paikalle, jonka sinä saat määrätä. Pysymme siinä sen aikaa kuin sinä kuljet kehääsi. Ota sinä mukaasi kuokka ja merkitse ne paikat, jotka on tarpeen, — kaiva käännepaikkoihin kuopat ja lado turpeita kasaan. Me vedämme sitten auralla vaon kuopalta toiselle. Kierrä millainen kehä tahansa, kunhan vain ennen auringon laskua tulet sille paikalle, josta lähdit. Kaikki, minkä saat kierretyksi, on sinun omasi.
Pahom riemastui. Päätettiin lähteä liikkeelle varhain aamulla. Puheltiin, juotiin vielä kumysia, syötiin pässinlihaa, juotiin vielä teetä. Tuli yö. Pahom sai ruveta nukkumaan untuvapatjalle ja bashkiirit hajaantuivat. Lupasivat tulla taas aamun sarastaessa kokoon ja lähteä ennen auringon nousua määräpaikalle.