— Mitä hän onkaan tehnyt! Kaikki talonpojatkin ihmettelevät.
— Mitä hän sitten on tehnyt?
— Hyvin ihmeellisen teon. Kun aloin lähestyä sitä paikkaa, missä hän oli kyntämässä, niin kuulin vienoa ja kaunista laulua ja auran päällä välkkyi jotakin.
— No?
— Välkkyi kuin tuli. Kun tulin lähemmäksi, niin mitä näinkään? Viiden kopeekan vahakynttilä on kiinnitetty auran poikkipienaan, se palaa siinä eikä sammu tuulessakaan. Hänen itsensä yllä on uusi paita ja hän laulaa kyntäessään pääsiäisvirsiä. Aura heilahtelee, mutta kynttilä ei sammu. Näin omin silmin, kuinka se hypähti, mutta kynttilä ei sammunut.
— Ja mitä hän sanoi?
— Ei hän mitään sanonut. Minut nähtyään hän vain toivotti hyvää pääsiäistä ja alkoi taas laulaa.
— Puhelitko hänen kanssaan?
— En minä mitään puhunut, mutta talonpojat tulivat hänen luokseen ja alkoivat pilkata häntä. "Nyt riittää Mihejitshillä rukoilemista koko ijäkseen, kun hän on pyhänä maata kyntänyt?" sanoivat he.
— Ja mitä hän siihen sanoi?