Abdul hyppäsi pystyyn ja alkoi käsiään huitoen selitellä jotakin
Shilinille luullen tämän ymmärtävän. Tulkki käänsi:
— Paljonko sitten voit antaa?
Vähän mietittyään Shilin vastasi:
— Viisisataa ruplaa.
Tatarilaiset alkoivat puhua kiireesti yhteen ääneen. Abdul huusi jotakin punaparralle niin että sylki pärskyi suusta. Mutta punaparta vain siristeli silmiään ja maiskutti kieltään.
Viimein he vaikenivat ja tulkki sanoi:
— Isännälle ei riitä 500 ruplaa lunnaiksi. Hän on itse maksanut sinusta 200 ruplaa. Kasi Muhamed oli hänelle velkaa. Hän otti sinut velasta. Kolme tuhatta ruplaa, vähemmästä ei voi päästää. Jos et kirjoita, niin sinut pistetään kuoppaan ja piiskataan.
"Ohoo", ajatteli Shilin, "jos heitä rupeaa pelkäämään, niin se vain pahentaa asiaa". Hän hyppäsi pystyyn ja sanoi:
— Sano sinä tuolle koiralle, että jos hän rupeaa minua peloittelemaan, niin en anna kopekkaakaan enkä kirjoita. En ole pelännyt ennen enkä pelkää nytkään teitä, senkin koirat!
Tulkki käänsi nämä sanat. Kaikki alkoivat taas puhua hölöttää yht'aikaa.