He puhuivat pitkän aikaa. Viimein musta hyppäsi pystyyn ja astui
Shilinin luo.
— Urus, — sanoi hän, — dshigit, dshigit urus!
Dshigit merkitsee heidän kielessään: "aika poika".
Nauraen hän sanoi jotakin tulkille. Tämä lausui:
— Anna tuhat ruplaa!
Shilin ei antanut perään:
— Enempää kuin 500 ruplaa en anna. Jos tapatte, niin ette saa mitään.
Tatarilaiset keskustelivat ja lähettivät rengin jollekin asialle. He katselivat vuoroin Shiliniin, vuoroin oveen. Renki tuli takaisin ja hänen jälessään kulki paksu mies, paljain jaloin ja repaleisissa vaatteissa sekä jalkapuu jalassa.
Shiliniltä pääsi huudahdus — hän tunsi Kostylinin. Tämäkin oli siis vangittu. Heidät pantiin istumaan vieretysten. He alkoivat kertoa toisilleen vaiheitaan. Tatarilaiset katselivat heitä äänettöminä. Shilin kertoi, miten hänelle oli käynyt. Kostylin kertoi, että hänen hevosensa oli pysähtynyt, pyssy oli pettänyt ja tuo samainen Abdul oli saavuttanut ja vanginnut hänet.
Abdul hyppäsi taas ylös, osoitti Kostylinia ja puhui jotakin. Tulkki selitti, että heillä nyt on sama isäntä ja se heistä, joka antaa ensiksi lunnaat, pääsee ensimäiseksi vapauteen.