—Minulle on tapahtunut hyvin kummallinen ja tärkeä seikka eilen.
Muistattehan Katjushaa, joka oli täti Marian luona?
—Kuinka en muistaisi, minähän häntä opetin ompelemaankin.
—No niin, illalla tämä sama Katjusha oli oikeuden edessä, ja minä olin valamiehenä.
—Voi herranen aika kuinka kauheata!—sanoi Agrafena Petrovna.—Mistä häntä syytettiin?
—Taposta,—ja kaiken sen olen minä tehnyt.
—Kuinka olisitte te voineet sen tehdä? Te puhutte hyvin kummallisesti,—sanoi Agrafena Petrovna ja hänen vanhoissa silmissään leimahti kipinä.
Agrafena tunsi Katjushan historian.
—Niin, minä olen syynä kaikkeen. Ja tämä asia on muuttanut minun kaikki aikeeni.
—Mutta mikä ihmeen muutos tästä voisi teille tulla?—sanoi Agrafena
Petrovna pidättäen naurahdusta.
—Se muutos, että jos minä olen syynä siihen, että Katjusha on joutunut tälle tielle, niin minunhan täytyykin tehdä mitä voin auttaakseni häntä.