—Se on sittenkin aihe. Kuulkaahan vielä: »Toiseksi: puheenjohtaja keskeytti Maslovan puolustajan, kun tämä haluten antaa luonnekuvauksen Maslovan henkilöstä kajosi hänen lankeemisensa sisällisiin syihin, ja tapahtui keskeytys sillä perustuksella, etteivät puolustajan sanat muka koskeneet suoraan asiaan,—ja kuitenkin, kuten Senaatti on moneen kertaan viitannut, on syytetyn henkilön luonteen selittämisellä oleva aivan erikoinen merkitys, jo yksistään syyntakeisuus-kysymyksenkin oikeen-arvostelemisen vuoksi.»—Se oli toiseksi,—sanoi hän katsahtaen Nehljudofiin,
—Mutta puolustaja puhui niin epäselvästi, että oli mahdotoin mitään ymmärtää,—sanoi Nehljudof vielä enemmän ihmetellen.
—Päin mäntyyn, ei saanut mitään selvää suustansa,—sanoi Fanarin nauraen,—mutta se on sittenkin aihe. Ja vielä: »Kolmanneksi: päätöspuheessaan jätti puheenjohtaja, vastoin Rikosasiain Oikeudenkäyntiä koskevan Asetuksen 801 §:n l kohdassa lausuttua selvää määräystä, valamiehille selittämättä mimmoisista lakitieteellisistä alkuaineksista syyllisyyden käsite on kokoonpantu, sekä ilmaisematta heille, että heillä oli oikeus, vaikka katsoivatkin todistetuksi Maslovan antaneen myrkkyä Smelkofille, olla lukematta tätä tekoa hänen syykseen, jos katsoivat hänellä ei olleen tappamisen aikomusta, ja siis, saattoivat, pitämättä häntä syyllisenä lainrikokseen, panna hänen syykseen ainoastaan varomattomuuden, jonka seurauksena oli Maslovalle odottamaton kauppiaan kuolema». Siinä nyt on pääasia.
—Mutta se olisi meidän pitänyt itsekin ymmärtää. Meidänhän virhe se oli—sanoi Nehljudof.
—»Ja vihdoin neljänneksi»,—jatkoi asianajaja, »Valamiesten vastaus oikeuden tekemään, Maslovan syyllisyyttä koskevaan kysymykseen oli annettu muodossa, joka sisälsi itsessään ilmeisen ristiriitaisuuden, Maslovaa syytettiin Smelkofin tahallisesta myrkyttämisestä yksistään voitonhimoisessa tarkoituksessa, joka edellytettiin tappamisen yksinomaiseksi aiheeksi, mutta valamiehet vastauksessaan kielsivät ryöstämisen aikomuksen ja Maslovan osanoton arvoesineiden anastamiseen, —josta siis kävi ilmi, että heidän tarkoituksensa oli kieltää syytetyllä olleen tappamisen aikomusta, ja että he siis ainoastaan väärinkäsityksen vuoksi, johon puheenjohtajan päätössanat olivat antaneet aihetta, olivat jättäneet tämän seikan vastauksessaan asianomaisella tavalla mainitsematta, jonka vuoksi tämmöiseen valamiesten vastaukseen olisi ehdottomasti ollut sovittaminen Rikosasiain Oikeudenkäyntiä koskevan Asetuksen 816 ja 808 §§:t, s.o. puheenjohtajan puolelta olisi valamiehille ollut selitettävä heidän tekemänsä virhe ja he palautettavat uutta neuvottelua pitämään uuden vastauksen antamiseksi syytetyn syyllisyyttä koskevaan kysymykseen,» —päätti Fanarin.
—No miksi puheenjohtaja ei siis tehnyt sitä?
—Sitä minäkin haluaisin tietää?—sanoi Fanarin nauraen.
—Senaatti siis on korjaava erehdyksen?
—Se riippuu kokonaan siitä kuka siellä siihen aikaan tulee istumaan. No, edelleen sitten kirjoitamme: »Tämmöinen verdikti ei voinut antaa tuomioistuimelle oikeutta»,—jatkoi hän nopeasti,—»saattaa Maslova rikoslaillisen rangaistuksen alaiseksi ja Rikosasiain Oikeudenkäyntiä koskevan Asetuksen 771 §:n 3 kohdan sovittaminen häneen loukkaa niinmuodoin jyrkästi ja kouraantuntuvasti voimassaolevan kriminaaliprosessimme pääperusteita. Ylläoleviin seikkoihin katsoen on minulla kunnia anoa j.n.e. päätöksen kumoamista Rikosasiain Oikeudenkäyntiä koskevan Asetuksen 909, 910, 2 k., 912 ja 928 §§:in nojalla j.n.e., j.n.e. ja tämän asian takaisin lähettämistä saman oikeuden toisen osaston uudestaan käsiteltäväksi.» Siinä se; mikä oli mahdollista, se on kaikki tehty. Mutta puhuakseni suoraan, menestyksen toivoa on aivan vähän. Tosin kyllä kaikki riippuu Senaatin Oikeusosaston kokoonpanosta. Jos siis olette tilaisuudessa, niin älkää laiminlyökö.
—Tunnenhan joitakuita heistä.