—Olen käynyt kuvernöörin sijaisen luona ja tässä on nyt lupakirja,—sanoi Nehljudof antaen paperin.—Tahtoisin tavata Maslovaa.
—Markovaa?—kysyi tirehtööri voimatta kuulla pianonsoiton tähden.
—Maslovaa.
—Niin, niin.
Tirehtööri nousi ja tuli sen oven luo, jonka takaa kuuluivat Clementin juoksutukset.
—Marusja, heitäppäs nyt vaikka hetkiseksi,—sanoi hän äänellä, josta saattoi päättää että tämä soitto oli hänen elämänsä risti:—on mahdoton mitään kuulla.
Piano vaikeni, kuului tyytymättömiä askelia, ja joku katsahti ovesta.
Tirehtööri, aivan kuin tuntien kevennystä tästä soiton seisahduksesta, sytytti paksun paperossin heikkoa tupakkia ja tarjosi Nehljudofille. Nehljudof kieltäytyi.
—Niin, minä siis tahtoisin tavata Maslovaa.
—Kyllähän se käy laatuun,—sanoi tirehtööri.