—Rakasti enemmän torttuja.
—Aina vaan tyhmiä sukkeluuksia,—puuttui nauraen puheeseen toinen nainen korkeassa hatussa, loistavana silkistä, kullasta ja jalokivistä.
—C'est exellent—nuo voffelit, ja kuinka keveät! Antakaahan vielä tänne.
—Joko pian matkustatte?
—Jo, viimeinen päivä on käsissä. Siksi tulimmekin käymään.
—Mikä ihana kevät, kuinka suloista on nyt maalla.
Missi oli hyvin kaunis hatussaan ja jonkinlaisessa tummanviiruisessa puvussaan joka ilman ainoatakaan poimua kiertyi hänen hoikan vartalonsa ympäri aivan kuin hän olisi ollut tässä puvussa syntynytkin. Nähtyään Nehljudofin hän punastui.
—Minä kun luulin että olitte matkustanut,—sanoi hän Nehljudofille.
—Melkeinpä olinkin,—sanoi Nehljudof—On asioita. Asialle olen tännekin tullut.
—Käykäähän toki mamman luona. Hän kovasti haluaa nähdä teitä,—sanoi Missi mutta tuntien valehtelevansa ja että Nehljudof sen näki punastui vielä enemmän.