—Entä Kartinkin, oliko hän huoneessa syytetyn kanssa, vai ei?
—Tuli hänkin sinne.
—Mitä varten?
—Kauppiaalta oli jäänyt samppanjakonjakkia, me yhdessä joimme sen loppuun.
—Vai joitte yhdessä. Hyvä on.
—Puhelitteko jotain Simonin kanssa, ja mitä?
Maslova rypisti äkkiä silmänsä, sävähti punaseksi ja sanoi nopeasti: mitä minä olisin puhunut? En ole mitään puhunut. Olen kertonut aivan niinkuin oli. Enkä tiedä mistään muusta. Tehkää minun kanssani mitä tahdotte. Syyllinen en ole, siinä kaikki.
—Minulla ei ole muuta kysyttävää,—sanoi yleinen syyttäjä puheenjohtajalle, ja luonnottomasti kohauttaen olkapäitänsä alkoi kiireisesti kirjoittaa puheeseensa tätä syytetyn omaa tunnustusta, jonka mukaan hän oli Simonin kanssa käynyt tyhjässä huoneessa.
Syntyi äänettömyys.
—Eikö teillä ole mitään lisättävää?