Nämät rangaistukset olivat kaikkein ankarimpia, mitkä vaan saattoivat tulla kysymykseen.
—Oikeus poistuu päätöksen tekemistä varten,—sanoi puheenjohtaja nousten seisaalleen.
Kaikki nousivat hänen jälkeensä ja tuntien tyytyväisyyttä, kuten hyvän työn suorittamisesta, alkoivat mikä lähteä ulos, mikä liikkua salissa.
—Olemmepa, veliseni, päästäneet häpeällisen valheen,—sanoi Pietari Gerasimovitsh tullen Nehljudofin luo, jolle esimies kertoi jotakin.—Olemme teljenneet hänet kuritushuoneeseen.
—Mitä sanottekaan?—huudahti Nehljudof, tällä kertaa ollenkaan huomaamatta opettajan epämiellyttävää tuttavallisuutta.
—Kuinkas muuten,—sanoi hän. Emmehän lisänneet vastaukseen sanoja: syyllinen, mutta ilman tappamisen aikomusta. Sihteeri sanoi minulle juuri, että syyttäjä vaatii hänelle 15 vuotta pakkotyötä.
—No niinhän oli päätetty, sanoi esimies.
Pietari Gerasimovitsh alkoi kiistää vastaan, sanoen olevan päivän selvää, että kun Maslova ei kerran ollut rahoja ottanut, niin ei hänellä voinut olla tappamisen aikomustakaan.
—Mutta luinhan minä vastauksen, ennen kun meidän oli lähteminen huoneesta,—puolusteli esimies itseänsä.—Kukaan ei silloin mitään sanonut.
—Minä olin siihen aikaan ulkona,—sanoi Pietari Gerasimovitsh.—Mutta en ymmärrä kuinka se teiltä jäi huomaamatta?