Lääkäri katsahti häneen lasiensa yli.
—Mistäkö syystä kuollaan auringonpistoon? Siksi vaan, että ensin istutaan liikkumatta, ilman valoa koko talvi, ja sitten yhtäkkiä päästetään auringon paahteeseen, ja vielä päälliseksi näin kuumana päivänä, ja päälliseksi viedään laumassa, ettei raitis ilma pääse luo. Arvaahan sen että siitä tulee halvaus.
—Miksi ne siis lähetetään näin?
—Sen voitte kysyä heiltä. Kukas te oikeastaan olettekaan?
—Minä olen syrjäinen.
—Vainiin… Nöyrin palvelijanne, minulla ei ole aikaa,—sanoi lääkäri nykäisten kiukkuisesti housunsa alas ja meni sairasvuoteiden luo.
—No kuinka sinun asiasi ovat?—kysyi hän vinosuiselta, kalpealta mieheltä, jonka kaula oli siteissä.
Mielipuoli sillä aikaa kökötti vuoteellansa ja heitettyään pois paperossin, syljeskeli lääkäriin päin.
Nehljudof meni alas pihalle, tuli hevosten ja kanojen ja vaskikypärisen palovahdin ohi portille, istui jäljen nukkuneen issikkansa rattaille ja ajoi asemalle.