—Ettekö mitään vielä tarvitsisi,—kysyi Nehljudof, tuntien kuinka vaunusta virtasi kuuma kuin kiukaalta.
—En tarvitse mitään, kiitoksia.
—Voi jos saisi juotavaa,—sanoi Fedosja.
—Niin, sitä jos saisi,—sanoi Maslova.
—Eikö teillä siis ole vettä?
—Kyllä sitä aina tuodaan, mutta se heti loppuu.
—Paikalla tuon,—sanoi Nehljudof,—minä pyydän sotamiestä. Nyt emme näe toisiamme ennenkuin Nishni-nowgorodissa.
—Aijotteko tekin matkustaa?—sanoi Maslova ikäänkuin ei olisi tiennyt tästä asiasta ja katsahti iloisesti Nehljudofiin.
—Matkustan seuraavassa junassa.
Maslova ei sanonut mitään ja jonkun hetken kuluttua ainoastaan huokasi syvään.