—Olisit antanut metsää,—pisti takaa pieni, rumannäköinen talonpoika.—Minä rupesin viime suvena aitaamaan, mutta sinä telkesit minut kolmeksi kuukaudeksi linnaan täitä ruokkimaan. Meneppäs sitten aitaamaan.
—Mitä hän puhuu?—kysyi Nehljudof isännöitsijältä.
—Der erste Dieb im Dorfe,—sanoi saksaksi isännöitsijä.—Joka vuosi on tavattu metsänvarkaudesta.—Opippas sinä ensin vierasta omaisuutta kunniassa pitämään,—sanoi isännöitsijä.
—Emmekös me sitten pidä kunniassa sinua,—sanoi vanhus.—Emme voi olla pitämättä sinua kunniassa, olemme kaikki sinun vallassasi, sinä voit punoa meistä vaikka nuoria.
—No, ei teitä pääse vahingoittamaan,—kunhan te ette vahingoittaisi.
—Eikö vahingoittamaan! Löithän viime kesänäkin turpani mäsäksi, ja siihen jäi juttu. Ei näy olevan menemistä rikkaan kanssa käräjille.
—Mikset noudattanut lakia.
Nähtävästi tapahtui tässä sanasota ilman että osanottajat täysin ymmärsivät mitä ja miksi puhuivat. Huomattavissa oli vaan toiselta puolelta pelon hillitsemää vihaa ja toiselta oman ylevämmyyden ja vallan tunto. Nehljudofin oli vaikea kuunnella tätä kinaa ja hän koetti palata asiaan: määrätä hinnat ja maksuajat.
—Niin, miten nyt siis päätätte maan suhteen? Haluatteko te? Ja minkä hinnan määräätte, jos koko maa tulisi annetuksi?
—Jonka on tavara, se määrää hinnankin. Nehljudof määräsi hinnan. Kuten aina, vaikka Nehljudofin määräämä hinta oli paljon vähempi kuin ympäristössä tavallinen maavuokra, alkoivat talonpojat heti tinkiä ja pitivät hintaa liian korkeana. Nehljudof oli odottanut että hänen tarjoomuksensa olisi otettu ilolla vastaan, mutta huomattavissa ei ollut tyytyväisyyden merkkiäkään. Ainoastaan siitä saattoi Nehljudof päättää heidän pitävän tarjoumusta edullisena, että puheen tullessa siitä, kuka ottaisi maan: koko kyläkuntako vai yhtiö, syntyi kiivas väittely niiden talonpoikien välillä, jotka olisivat tahtoneet erottaa heikkoja ja huonoja maksajia osuudesta maahan, ja niiden välillä, jotka olisivat jätetyt osattomiksi. Vihdoin isännöitsijän avulla saatiin hinta ja maksuajat määrätyiksi, ja talonpojat läksivät kovaäänisesti keskustellen alamäkeä kylään päin, mutta Nehljudof meni konttoriin laatimaan isännöitsijän kanssa kirjallista välipuhetta.