—Ei, en saata. Minun täytyy joutua sielumessulle Kamenskajan luo. Hän on aivan särjetty.
—Mitäs sen Kamenskajan on?
—Ettekö todella ole kuullut: hänen poikansa on tapettu kaksintaistelussa. He taistelivat Posenin kanssa. Ainoa poika. Hirmuista. Äiti on ihan särjetty.
—Olen kyllä kuullut.
—Ei, kyllä on parasta että lähden, mutta tulkaa te huomenna, tai tänä iltana,—sanoi hän ja suuntautui nopein kevein askelin ulko-ovea kohden.
—Tänä iltana ei minun sovi,—sanoi Nehljudof seuraten häntä ulkoportaille.—Minullahan olisi asiaa teille,—sanoi Nehljudof katsellen portaiden eteen ajavia hevosia.
—Mitä se on?
—Tässä on kirje tädiltä asiasta,—sanoi Nehljudof antaen hänelle kapean kirjekuoren suuren vaakunakuvan kanssa:—Siitä saatte nähdä.
—Kyllä tiedän, kreivitär Jekaterina Ivanovna kuvailee että minulla on vaikutusvaltaa mieheeni asioissa. Hän erehtyy. En voi enkä tahdo mihinkään sekaantua. Mutta kreivittären ja teidän tähtenne olen tietysti valmis tekemään poikkeuksen periaatteistani. Mitä asia koskee?—puhui hän hakien pienellä kädellä taskuansa.
—Linnaan on suljettu eräs tyttö, joka on sairas eikä mihinkään syypää.