Nehljudofin tuli niin tuskallisen paha olla, että hän, kaikessa hiljaisuudessa, nousi ja rypistäen kasvojansa ja pidätellen häpeän ilmaisua pujahti varpaillaan pois ja meni omaan huoneeseensa.
XVIII.
Juuri oli Nehljudof seuraavana päivänä saanut vaatteet yllensä ja aikoi laskeutua alakertaan, kun lakeija toi hänelle moskovalaisen asianajajan käyntikortin. Asianajaja oli tullut omissa asioissaan ja myöskin ollakseen läsnä Maslovan anomusta esiteltäessä senaatissa, jos se nimittäin pian tulisi esille. Nehljudofin lähettämä sähkösanoma oli palautunut takaisin Pietariin. Saatuaan Nehljudof ilta tietää milloin Maslovan asia tulisi esille ja mitkä olivat senaattorit, hän hymähti.
—Ihan kuin tahallaan ovat kaikki ehta senaattorin-tyyppejä,—sanoi hän:—Wolf on pietarilainen virkamies; Skovorodnikof on tieteellinen lakimies, ja Be käytännöllinen lakimies, ja sen tähden kaikkein elävin,—sanoi asianajaja.—Häneen voi kaikista enimmin luottaa. Entäs valitusasiain komiteassa?
—Olen juuri matkalla Vorobjofin luo, eilen en päässyt tapaamaan,—sanoi
Nehljudof.
—Se on mainiota, lähtekäämme yhdessä. Minä saatan teidät omalla ajurillani.
Juuri ennen heidän lähtöänsä, jo eteisessä, tuli Nehljudofia vastaan lakeija kantaen kirjettä Mariettelta:
»Pour vous faire plaisir, j'ai agi tout à fait contre mes principes, et j'ai intercédé auprés de mon mari pour votre protegée. Il se trouve que cette personne peut être ralachée immédiatement. Mon mari a eçrit au commandant. Venez donc ilman itsekkäisiä tarkoituksia. Je vous attends.[5] M».
—Sepä kaunista,—sanoi Nehljudof asianajajalle.—Nainen, jota he pitävät seitsemän kuukautta yksinäiskopissa, näyttäytyy kokonaan syyttömäksi, ja hänen vapauttamisekseen ei ole tarvinnut kuin sanoa yksi ainoa sana.
—Ainahan se on niin. No olettehan kaikessa tapauksessa saavuttanut tarkoituksenne.