Selenin rupesi miettimään.—Olisi pitänyt heti silloin ilmoittaa,—sanoi hän.
—Minä ilmoitin.
—Olisi pitänyt panna pöytäkirjaan. Jos se olisi ollut otettuna kassatsioonivalitukseen…
—Mutta onhan nytkin aivan ilmeistä, että päätös on ihan hurja.
—Senaatilla ei ole oikeutta sanoa sitä. Jos senaatti ottaisi kumotakseen oikeuksien päätöksiä omien mielipiteittensä mukaan itse päätösten oikeellisuudesta, niin, puhumattakaan siitä, että senaatti kadottaisi kaiken pohjan ja pikemmin loukkaisi oikeellisuutta kuin edistäisi sitä,—sanoi Selenin muistellen äsken esitettyä asiaa,—puhumattakaan siitä, kadottaisivat valamiesten lausunnot kaiken merkityksen.
—Tiedän vaan sen, että tämä nainen on aivan syytön ja että nyt on viimeinen toivo hänen pelastamisestaan mennyt. Korkein oikeuslaitos on vahvistanut täydellisen laittomuuden.
—Ei ole vahvistanut, koska se ei ole tarkastanut eikä voi tarkastaa itse asiata,—sanoi Selenin kutistaen silmiänsä.
Selenin, joka oli aina työssä ja oli hyvin vähän mukana, ei näyttänyt tietävän mitään Nehljudofin romaanista, ja huomattuaan tämän päätti Nehljudof puolestaan tarpeettomaksi puhua hänelle erityisistä suhteistaan Maslovaan.
—Olet luultavasti asettunut tädin luoksi,—lisäsi hän, nähtävästi haluten antaa keskustelulle toisen suunnan.—Sain vasta eilen kuulla häneltä sinun olevan täällä. Kreivitär käski minun luoksensa ollaksemme yhdessä sinun kanssasi erään vierailevan saarnamiehen kokouksessa—sanoi Selenin hymyillen vaan huulillaan.
—Kyllä olin kuuntelemassa, vaan minua inhoitti ja minä läksin pois,—sanoi Nehljudof vihaisesti, harmitellen sitä, että Selenin oli kääntänyt puheen toisaalle.