—Kuinka olet täällä senaatissa?—kysyi hän surullisesti ja ilottomasti katsoen ystäväänsä.

—Täälläkö? Siksi, että toivoin saavani oikeutta ja voivani pelastaa viattomasti tuomitun naisen.

—Minkä naisen?

—Jonka juttu oli äsken esillä.

—Vai niin, Maslovan juttu,—sanoi Selenin muistutellen.—Sehän oli aivan perusteeton valitus.

—Kysymys ei ole valituksesta, vaan naisesta, joka on syytön, mutta kärsii rangaistusta.

Selenin huokasi:—saattaa hyvin olla, mutta…

—Ei saattaa olla, mutta on ihan varmaan…

—Mistä sinä sen tiedät?

—Siitä että olin valamiehenä. Tiedän missä teimme erehdyksen.