—Kyllä minä näytän sinulle tuokiota,—huusi upseeri silmät välkkyvinä.
—Jo tuon, jo tuon,—huusi sotamies ja hynttyytti sisälle samovaarin.
Nehljudof odotti niinkauan kuin sotamies asetti samovaaria (upseeri saattoi häntä pienillä vihaisilla silmillään, ikäänkuin hakien paikkaa, mihin lyödä.) Sitten upseeri laittoi itse teen; nouti viinikellarista neliskulmaisen pullon ja Albertin biskviitiä, ja asetettuaan tämän kaiken pöydälle, kääntyi hän jälleen Nehljudofiin.
—Millä siis voin olla avuksi?
—Olisin pyytänyt päästä erään naisvangin puheille,—sanoi Nehljudof istuutumatta.
—Valtiollisenko? Se on vastoin lakia,—sanoi upseeri.
—Se nainen ei ole valtiollinen,—sanoi Nehljudof.
—Vai niin, tehkää hyvin, istukaa,—sanoi upseeri.
Nehljudof istui.
—Hän ei ole valtiollinen,—toisti hän,—mutta minun pyynnöstäni on korkein päällystö sallinut hänen matkustaa valtiollisten kanssa…