—Vai niin, kyllä tiedän, keskeytti toinen.—Pieni, musta? Miksei, kyllä se käy päinsä. Suvaitsetteko polttaa.
Hän tarjosi Nehljudofille paperossilaatikon ja kaadettuaan säntillisesti teetä kahteen lasiin, asetti toisen Nehljudofin eteen.
—Tehkää hyvin,—sanoi hän.
—Kiitän teitä, minä olisin tahtonut tavata…
—Yö on pitkä. Kyllä ehditte. Minä toimitan sen teille ulos.
—Eikö kävisi laatuun, että minä pääsisin itse sinne?—sanoi Nehljudof.
—Valtiollistenko luo? Vastoin lakia.
—Minut on monta kertaa laskettu, Jos pelättäisiin, että minä toimitan heille jotain, niin voisinhan toimittaa hänen kauttansa.
—Eipä niinkään, hänet syynätään,—sanoi upseeri ja naurahti epämiellyttävästi.
—No syynätkää siis minut.