—Miksi sitten olisi eri uskoja?—kysyi Nehljudof.
—Siksipä juuri onkin eri uskoja, että ihmisiä uskotaan, mutta itseä ei uskota. Minäkin uskoin ennen ihmisiä ja harhailin jumala tiesi missä; niin pahasti sekaannuin, etten tahtonut selville päästäkkään. Starovertsejä, uususkolaisia, irvinkiläisiä, hihhuleja, paptisteja, papittomia, molokaaneja, kuohitsijoita, ja kuka ne kaikki luettelee. Jokainen lahko vaan itseänsä kehuu. Siksipä ovat kaikki menneetkin hajalle kuin sokeat palikat. Uskoja on monta, mutta henki on yksi. Sinussa, ja minussa, ja hänessä. Siispä jokainen uskokoon omaa henkeänsä, ja niin tulevat kaikki yhdistetyiksi. Jokainen pitäköön kiinni omasta itsestään, ja kaikki tulevat yhdeksi.
Äijä puhui kovalla äänellä ja vilkkui ympärilleen niinkuin olisi toivonut, että mahdollisimman suuri ihmisjoukko olisi hänet kuullut.
—Jokos te olette kauan näin uskonut?—kysyi häneltä Nehljudof.
—Minäkö? Jo siitä on aikaa. Jo kaksikymmentäkolme vuotta he ovat minua vainonneet.
—Kuinka niin, vainonneet?
—Niinkuin vainosivat Kristusta, niin vainoovat minuakin. Ottavat kiinni ja vievät milloin tuomarien, milloin pappien eteen,—milloin kirjanoppineiden, milloin fariseusten; kerran istuttivat hulluinhuoneessakin. Mutta eivät vaan voi minulle mitään, sillä minä olen vapaa.—»Mikäs sinun nimes on?»—Luulevat että minä omistan jonkun nimen. Mutta enhän minä tunnusta mitään nimeä. Minä olen kaikesta luopunut: ei ole minulla nimeä, ei asuinpaikkaa, ei isänmaata,—ei mitään. Minä olen itse vaan. »Miksi sanotaan?» Ihmiseksi.—»Kuinka vanha?»—Enpä ole laskenut, enkä voisikaan laskea, sillä minä olen aina ollut, ja aina olen oleva.—»Kuka on ollut isäsi, äitisi?»—Ei minulla ole isää eikä äitiä, paitsi jumalaa ja maata. Jumala on isä, maa on äiti.—»Tunnustatko keisaria»,—Miksen tunnustaisi? Hän on keisari itsekseen ja minä olen keisari itsekseni.—»No eipä sinun kanssasi pitkälle päästä».—Minä vastaan: en ole pyytänytkään sinua puhumaan kanssani. Noin he kiusaavat.
—Minnekäs te nyt kuljette?—kysyi Nehljudof.
—Minne jumala johtaa. Työssä olen, mutta jos työtä ei ole,—kerjään,—päätti ukko huomattuaan, että lautta lähestyi toista rantaa, ja voitonriemuisena katsahti kaikkiin, jotka olivat häntä kuunnelleet.
Lautta tuli toiselle rannalle. Nehljudof otti kukkaronsa ja tarjosi ukolle rahaa. Ukko ei ottanut.