—Olet kai tullut näkemään kuinka antikristus ihmisiä kiusaa? Tässä ollaan, katso. Katso kuinka paljon hän on ihmisiä koonnut ja pistänyt koko joukkonsa häkkiin. Ihmisten pitää otsansa hiessä leipää syömän, mutta hän on teljennyt niitä kuin sikoja, ja syöttää työttömiä, että ne vaan villiintyisivät.
—Mitä se puhuu?—kysyi englantilainen. Nehljudof sanoi, että äijä moittii tirehtöriä siitä, että tämä pitää ihmisiä suljettuina.
—Kysykääpäs häneltä mitä hänen mielestään pitäisi tehdä niille, jotka eivät lakia noudata,—sanoi englantilainen.
Nehljudof käänsi kysymyksen.
Äijä rupesi oudosti nauramaan paljastaen hammasrivinsä.—Lakiko,—toisti hän ylenkatseellisesti,—hän ryösti ensin kaikki, koko maan anasti, kaiken rikkauden otti ihmisiltä, vei omiin käsiinsä, löi allensa kaikki, jotka olivat häntä vastaan, ja sitten kirjoitti lain, ettei saa ryöstää eikä tappaa,—olisi edes ensin lain kirjoittanut.
Nehljudof käänsi. Englantilainen naurahti.—No, kuitenkin kysykää mitä nyt on tehtävä varkaille ja murhaajille?
Nehljudof käänsi taas kysymyksen. Äijä rypisti ankarasti silmänsä.
—Sano hänelle, että hän ottaisi päältään antikristuksen leiman, niin hän pääsee sekä varkaistaan että murhaajistaan. Sano vaan niin.
—He is crazy, [Hän on mielipuoli.]—sanoi englantilainen sitten kuin Nehljudof oli kääntänyt ukon sanat, ja olkapäitään kohauttaen meni kopista.
—Suorittele sinä vaari omia asioitasi, eläkä seuraa noita. Jokainen hoitakoon itseänsä. Jumala tietää ketä pitää rangaista ja ketä armahtaa, emmekä me,—sanoi äijä.—Ole oma esimiehesi, niin ei sinulla ole esimiehiä ollenkaan. Menehän nyt,—lisäsi hän vihaisen näköisenä ja kiiltävin silmin katsoen kopissa viipyvään Nehljudofiin.—Vai etkö ole vielä kylliksesi nähnyt, kuinka antikristuksen palveliat täille ihmislihaa syöttävät? Alahan vaan mennä.