Siellä oli maapoliisi mukanaan hihnaan kiinnitetty koiransa.
Antioco ehätti sanomaan hänelle kasvot ilosta säteillen:
— Täällä on tapahtunut ihme! Kirkkoherra on karkoittanut riivaajat
Nina Masian ruumiista.
Tulija ei uskonut ihmeisiin. Hän poistui oven luota ja virkkoi:
— Päästetään ne sitten ulos.
— Ne menevät koiraanne!
— Ei niiden enää tarvitse mennä sinne, sillä ne ovat jo siellä!
Näin hän laski leikkiä samalla pysyen järkähtämättömän arvokkaana. Seisoen ruokasalin oven pielessä hän tervehti sotilaallisesti ja kääntyi papin puoleen suvaitsematta edes katsoa naishenkilöihin:
— Minulla olisi kahdenkeskistä puhuttavaa kirkkoherralle.
Naiset poistuivat keittiöön, ja Antioco lähti viemään pyhää kirjaa paikoilleen. Tultuaan takaisin pohjakerrokseen poika, vaikka vielä oli hyvin liikutettu ihmeen vaikutuksesta, pysähtyi oven taakse kuuntelemaan, mitä vartia sanoi: