Mutta hän ei vielä poistunut. Liikkumatta hän katseli tyttöä. Ja Agnesen hiukset, nuo pehmeät, varjossakin kiiltävät, nuo ihanat hiukset, joita hän rakasti ja jotka niin monesti olivat vetäneet puoleensa hänen kätensä, herättivät hänessä sääliä. Ne näyttivät mustilta siteiltä, joilla päähän isketyt haavat sidotaan.
Viimeisen kerran hän mainitsi tätä nimeltä:
— Agnese? Onko mahdollista, että näin eroamme? — Anna minulle kättä, nouse, avaa minulle ovi.
Agnese nousi ja näytti noudattavan kehoitusta. Mutta hän ei ojentanut papille kättään, vaan meni suoraa päätä ovelle, josta oli tullut huoneeseen.
Siihen hän pysähtyi odottamaan.
— Mitä minun pitää tehdä? Paulo kysyi itseltään. Mutta hän tiesi hyvin, että oli vain yksi keino hänen lepyttämisekseen: jälleen langeta hänen jalkojensa juureen, tehdä syntiä, syöksyä hänen kanssaan kadotukseen.
Mutta sitä hän ei tahtonut, ei tahtonut enää. Hän jäi järkähtämättä seisomaan paikoilleen ja loi alas silmänsä välttääkseen Agnesen katsetta. Kun hän taas katsoi ylös, ei Agnese enää ollut huoneessa. Hän oli poissa, kadonnut hiljaisen talonsa pimeään.
Seiniltä hirvien ja metsäkauristen lasiset silmät katselivat häntä surullisesti, mutta samalla ilkkuen. Ja tuona odotuksen hetkenä, yksinään tuossa isossa alakuloisessa huoneessa, hän oivalsi surkeutensa ja nöyryytyksensä koko laajuuden. Hänestä tuntui, kuin hän olisi ollut varas, pahempi kuin varas. Hän oli vieras, joka rupeaa rosvoksi talossa, jossa hänelle on tarjottu vieraanvaraisuutta.
Ja taas hän katsoi maahan, välttääkseen seiniltä tuijottavia katseita. Mutta nyt hänen päätöksensä ei enää horjunut. Ja vaikka tuon naisen kuolinhuuto olisi täyttänyt kauhulla hiljaisen talon, hän ei olisi katunut eroaan hänestä.
Hän odotti vielä muutaman hetken. Ei näkynyt ketään. Hän oli kuin keskellä unelmiensa ja hairahduksiensa kuollutta maailmaa odottaen, että joku päästäisi hänet ulos. Mutta ei näkynyt ketään. Silloin hän poistui puutarhaan vievästä ovesta, kulki pitkin pientä muurin läheistä polkua ja astui ulos pienestä portista, joka oli hänelle hyvin tuttu.