Eihän leski voinut mainita ketään.
— Antakaa hänen vain lörpötellä, — Pietro huudahti kääntyen lesken puoleen. — Hän on iloinen tänään.
— Onhan hänellä siihen aihetta.
— Totta kai olen iloinen. Etkö näe kyyhkyä? Hän on palannut pesään. Hän on valkoinen kuin lilja. Ja osaapa hän nyt kertoa hauskoja juttuja. Arrita Scada, kuulitko? Meidän perheeseemme kuuluu oikeita miehiä. Ja sano tyttärellesi, että hän menee vaimoksi kukkaselle, eikä millekään saastaiselle elukalle.
— Sehän on selvä se.
— Vai onko selvä? Mutta luulet kenties silti, että tyttäresi täytyy tehdä meillä työtä kuin piika? Mitä vielä. Täällä hän saa elää kuin herrasväen neiti. Ja täällä hän saa leipää, viiniä, vehnästä, ohraa, papuja, öljyä, kuikkia Jumalan hyviä lahjoja. Näetkö tuon oven? — hän sitten huusi kääntäen Arritan keittiön perällä olevaan pieneen oveen päin. — Näetkö tuon? No niin. Tiedätkö mitä on sen oven takana? Siellä on juustoa sadan skuudon arvosta. Ja muuta hyvää vielä.
— No, lopettakaa jo, — Pietro sanoi harmissaan.
— Eikä Maddalena mene vaimoksi Pietrolle meidän juustomme vuoksi,
Elias huomautti.
— Poikaseni, sydänkäpyseni, kaikki on hyvää olemassa tässä maailmassa,
— Arrita lausuili.
— No, lopettakaa jo, — Pietro toisti.