Kun Annedda huomasi, ettei hänelle annettu suunvuoroa, hän alkoi keittää kahvia poikansa tulevalle anopille.
Ja heti kun oli joutunut hänen kanssaan kahden hän virkahti:
— Mieheni on liiaksi kiintynyt maalliseen hyvään. Hän ei ajattele, että Herra on antanut meille kaikki lahjansa ilman meidän ansiotamme ja että Herra voi ottaa ne meiltä pois minä hetkenä tahansa.
— Annedda hyvä, kaikki miehet ovat sellaisia, — toinen huomautti lohduttaakseen häntä. — He eivät ajattele muuta kuin maallisia asioita. Tehkööt mielensä mukaan. Mutta mitä siinä teetkään? Älä vaivaudu minun tähteni. Tulin tänne vain hetkeksi ja lähden oitis taas. Näen, että Elias voi hyvin ja on valkoinen kuin tyttö. Jumala häntä siunatkoon.
— Niin, hän näyttää voivan hyvin, Herran kiitos. Hän on saanut kärsiä niin paljon, poika parka!
— Toivokaamme, että kaikki nyt on ohi. Hän ei varmaankaan palaa huonojen toverien seuraan. Sillä nuo huonot toverit olivat syynä hänen onnettomuuteensa.
— Jumala sinua siunatkoon, rakas Arrita Scada. Sinun sanasi ovat kultaa. Mutta mistä juuri puhuimmekaan? Niin, miehet eivät ajattele muuta kuin tämän maailman asioita. Jos he vähänkään ajattelisivat toista elämää, heidän tiensä olisi suorempi tässä maailmassa. He luulevat, ettei tämä maallinen elämä koskaan lopu. Sensijaan tämä elämä on lyhyt, lopen lyhyt. Kärsimme tässä maailmassa. Eläkäämme niin, että tämä täällä sisällä — hän kosketteli poveaan — voi olla levollinen eikä soimaa meitä mistään — kävi sitten miten kävi. Panehan kuppiisi sokeria, Arrita; älä juo kahviasi noin kitkeränä.
— Se maistuu hyvältä näin; en pidä imelästä.
— Hyvä. Sanoin juuri, että riittää, kun on hyvä omatunto. Miehet vain eivät välitä siitä. Heistä on pääasia, että sato on hyvä, että tulee paljon juustoa, paljon vehnää, paljon oliiveja. He eivät näy tietävän, että elämä on kovin lyhyt, että kaikki tässä maailmassa katoaa niin pian. Annahan tänne kuppisi. Älä huoli vaivautua. Lusikka vain putosi. Mene, Arrita Scada, meren rannalle ja laske kaikki sannanjyvät. Kun olet laskenut ne, niin tiedät, etteivät ne ole mitään verrattuina iäisyyden vuosiin. Meidän vuotemme taas, vuodet, jotka elämme tässä maailmassa, mahtuvat lapsen pivoon. Tätä sanon yhä Berte Portolulle ja kaikille pojilleni. Mutta he ovat liiaksi kiintyneet maailmaan.
— He ovat nuoria, hyvä Annedda, on otettava huomioon, että he ovat nuoria. Muutoin saat nähdä, että Elias on tullut järkeväksi; hän on vakava, hyvin vakava. Hän on saanut ankaran opetuksen, ja se on hyödyksi hänelle koko elinajaksi.