— Suokoon sen Valverden Pyhä Neitsyt. Elias on hyväsydäminen nuori mies. Poikana hän käyttäytyi siivosti kuin tyttö. Hän ei päästänyt suustaan ainoaakaan kirousta, ei pahaa sanaa. Kuka olisi aavistanut, että juuri hän saisi minut vuodattamaan niin paljon kyyneliä?
— No mutta nythän kaikki on ohi. Nyt sinun poikasi todella näyttävät kyyhkyiltä, niinkuin miehesi Berte sanoo. Kunhan he vain keskenään elävät sovussa ja veljellisessä rakkaudessa…
— Mitä siihen tulee, ei tarvitse olla huolissaan, rakas ystävä! —
Annedda muori virkkoi hymyillen.
* * * * *
Iltaruoan jälkeen Annedda vihdoin sai tilaisuuden istua kahden kesken Eliaksen kanssa viileällä pihamaalla. Portti oli auki, tie tyhjä. Yö oli hiljainen, kuulakka taivas täynnä kirkkaita tähtiä. Puutarhojen, maantien takaa kuului laitumella käyvien lampaiden hopeanheleitä tiukuja. Ilman täytti väkevä nuoren heinän tuoksu. Elias hengitti tätä tuoksua, tätä puhdasta ilmaa, sieraimet paisuen, ruumis täynnä luonnonihmisen alkuperäistä hekumaa. Hän tunsi veren virtaavan kuumana suonissaan ja päänsä miellyttävän raskaaksi. Hän oli juonut viiniä ja tunsi itsensä onnelliseksi.
— Kävimme Pietron morsianta tervehtimässä, — Elias sanoi äänessä omituinen sävy, — hän on sangen soma tyttö.
— Niin, hän on tummaverinen, mutta sievä. Lisäksi hän on sangen viisas tyttö.
— Hänen äitinsä tuntuu minusta hiukan kerskailevalta. Jos hänellä on soldo, hän käyttäytyy kuin se olisi skuudo. Mutta tytär näyttää vaatimattomalta.
— Näetkös, Arrita Scada on hyvää sukua, ja hän on siitä ylpeä. Muutoin, — Annedda jatkoi siirtyen lempiaiheeseensa, — en käsitä, mitä hyödyttää kerskailu ja ylpeys. Jumala sanoi: kolme ominaisuutta ihmisellä tulee olla, rakkaus, armeliaisuus, nöyryys. Mitä hyötyä on intohimoista? Sinä, poikani, olet nyt saanut kokea elämää. Mitä siitä arvelet?
Elias huokasi syvään ja nosti kasvonsa taivasta kohti.