Ja Elias oli murheellinen, heikko, masentunut. Hän ei silti epäillyt Jumalan armoa, vaan tunsi sellaista katkeraa hekumaa, jonka valtaamina uskonkiihkoilijat kiduttavat ruumistaan. Hän toivoi, että Maddalena vielä ahdistaisi ja houkuttelisi häntä, jotta hän tuntisi tuota kidutusta ja saisi osoittaa vastustusvoimaansa.
X
Mutta Maddalena ei enää yrittänyt häntä houkutella. Elias vihittiin papiksi; hän jatkoi opintojaan ja oli ennen pitkää oikeutettu toimittamaan ensimmäisen jumalanpalveluksensa. Sinä päivänä hänen kotonaan tehtiin valmistuksia kuin häitä varten. Sukulaiset ja ystävät toivat hänelle lahjoja kuin sulhaselle. Teurastettiin lampaita ja vuonia, vietettiin kemuja ja laulettiin tilaisuuteen sepitettyjä runoja nuoren papin kunniaksi. Ukko Portolu komeili ihka uudessa puvussa, oli voidellut öljyllä hiuksensa ja punonut tukkaansa pienet palmikot. Hän kuunteli tarkkaavaisesti tilapäisrunoilijoita pidellen polvillaan pikku Berteä, joka surumielisenä painoi päätään hänen povelleen.
— Mikä sinua vaivaa, karitsani? — Annedda muori kysyi kumartuen pienokaisen puoleen. — Onko sinun uni?
Lapsi pudisti päätään. Hänen sinivihreät silmänsä olivat alakuloiset. Annedda muori otti hunajataikinasta tehdyn linnunmuotoisen makeisen ja ojensi sen pienelle pojanpojalleen.
— Ota tämä lintunen; älä vain nukahda. Päätään kohottamatta isoisänsä povelta pienokainen vastenmielisesti otti tarjotun namun, painoi makeislinnun nokkaa huulilleen, mutta ei syönyt sitä.
— Oletko uninen? — ukko Portolu kysyi ja katsoi poikaan. — Etkö nukkunut hyvin viime yönä, linnunpoikaseni? No, rohkaise mielesi ja kuuntele noita kauniita lauluja. Kun kasvat isoksi, sinäkin laulat noin. Vien sinut lammastarhaan hevosen selässä, ja silloin laulamme yhdessä.
Mutta pienokainen, joka muulloin olisi ollut ilmi ihastunut kuullessaan, että pääsisi ratsastamaan maalle, oli nyt vallan välinpitämätön. Päivälliseksi hän ei huolinut ruoasta eikä hievahtanut isoisänsä luota, jonka poveen hän yhä nojasi päätään.
— Minusta poikasi näyttää sairaalta, — Jacu Farre huusi Maddalenalle.
Elias säpsähti, katsoi lapseen ja muisti oitis unen, jonka hän oli nähnyt valvoessaan yön veljensä Pietron ruumiin ääressä. Maddalena hyväili lasta, kysyi sen vointia, otti sen syliinsä ja vei sen vuoteeseen, jossa Elias aikoinaan oli nukkunut.