— Kaikki on turhaa, — hän ajatteli kääntyessään vuoteessaan kyljeltä toiselle. — Liha on kiinni luissa, enkä minä koskaan voi vapautua tämän maailman asioista. Minusta tulee huono pappi, samoin kuin olen ollut huono maallikko, siksi etten ole hyvä kristitty. Siinä kaikki!
Sitten tapahtui, mitä Elias oli aavistanut. Farre kosi Maddalenaa ja alkoi oitis huolehtia pienokaisesta kuin omasta lapsestaan. Hän kutsutti lääkärin, ja kun tämä oli selittänyt, että lasta vaivasi verenvähyys, tuo lihava mies osti lääkkeitä ja mitä vain tarvittiin pikku Berten sairaanhoitoon. Elias näki kaiken tämän, ja mustasukkaisuus raateli häntä. Monesti yksin ollessaan, jopa kirkossakin, hän yllätti itsensä ajattelemasta tuota lihavanaamaista punakkaa ja tervettä miestä, joka puhui hitaasti ja huohottaen, ja tunsi vihaavansa häntä.
Eräänä päivänä Farre pyysi häntä käymään karjatarhassaan.
— Ukko Portolu tulee myös, — hän sanoi — otamme palleroisen mukaan, se tekee sille hyvää, ja pidämme hauskaa.
Ensin Elias aikoi jyrkästi kieltäytyä, mutta sai sitten itsensä hillityksi ja suostui.
Mutta tämä huviretki tuotti hänelle suurta mielipahaa. Farre piteli Berteddua edessään satulassa, ja lapsi nojasi päätään hänen poveensa tehden hänelle satoja kysymyksiä nähdessään korppien vaakkuen lentävän, varpusen pyrähtävän oksalta lentoon, pensaan marjoja punaisenaan tai tammen täynnä terhoja. Farre selitti pojalle kärsivällisesti kaiken suudellen häntä tämäntästä.
— Katsohan, tuo tuossa on metsäpäärynäpuu; katso, katso, siinä on enemmän päärynöitä kuin lehtiä. Pidätkö noista metsäpäärynöistä, pikku porsaani? Ja nuo pitkät harmaat pötkyt, jotka näyttävät kynttilänjaloilta! Tiedätkö mitä ne ovat? Näetkös, ne ovat ruokoja, joista voi tehdä pillejä. Niistä paimenet leikkaavat itselleen pillejä. Kas paimenet eivät ole niinkuin herrat, jotka menevät kauppaan ostamaan kaikkea valmiina. Paimenet tulevat omillaan toimeen. Aiotko sinäkin ruveta paimeneksi?
— Kyllä minä rupean paimeneksi, — lapsi virkkoi välinpitämättömästi, — ja teen pillejä noista ruo'oista.
— No älähän, älähän! Kuuletteko, isä Portolu, pienokainen aikoo ruveta paimeneksi! Ja me kun tahdomme tehdä hänestä lääkärin.
Olihan kaikki tuo niin vähäpätöistä, mutta Elias, joka ratsasti Farren vieressä, kärsi lapsellisesti sitä kuunnellessaan. Mitä tuolla vieraalla miehellä oli tekemistä lapsen tulevaisuuden kanssa? Ei, hän ei koskaan kärsisi sitä, että tuo karkea mies sekaantuisi hänen poikansa elämään ja kohtaloon. Mutta tämäkin oli unelma, todellisuus kouristi häntä hänen isänsä sanojen muodossa, joka sanoi pikku Bertelle: